Uskonko?

Omat treenit on tällä viikolla olleet venyttelyä ja kävelyä. Neljänä päivänä tällä viikolla oon tehnyt 12 kilometrin kävelylenkit. Sitten venyttelyä joka päivä. Parina päivänä tunnin verran ja muina vähemmän. Ja tunteja on ollut joka päivä, lukuunottamatta perjantaita ja lauantaita. Ja lapsen fudista on ollut joka päivä, lukuunottamatta keskiviikkoa. Aikamoinen viikko. Mietin välillä, miten normaalissa työssä käyvät vanhemmat selviytyvät fudisvanhemmuudesta..Enkä mäkään siitä aina selviytyisi, ellei olisi ihania rakkaita ihmisiä auttamassa ja välillä hakemassa lasta treeneistä kun olen pitämässä tuntia. 

Tällä viikolla hankin myös uuden kirjan. "Uskonko" kertoo siitä mitä uskomukset ovat, miten ne syntyvät, vahvistuvat ja kytkeytyvät toisiinsa. Onko niitä mahdollista muuttaa? Entä miten omien uskomusten muuttaminen eroaa jonkun muun uskomusten muuttamisesta. Tarvitseeko uskomuksia edes muuttaa? Vai riittääkö, että niiden kanssa oppii elämään?

Louise L. Hayn "Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi" -kirjaa oon lukenut jo hetken. Hän on yksi tunnetuimmista affirmoinnin puolestapuhujista ja on myynyt kymmeniä miljoonia kirjoja. Hänen mukaansa jokainen ajattelemasi ajatus ja jokainen sanomasi sana ovat affirmointia. Sisäinen puheesi ja dialogisi on affirmaatioiden virtaa. Luot elämänkokemuksesi sanoillasi ja ajatuksillasi. Suuri osa sisäisestä puheestamme on negatiivista ja huonontaa kokemuksiamme. Tästä samaisesta aiheesta muuten kirjoitin viime viikon perjantaina. Meidän on opeteltava ajattelmaan myönteisemmin, jos tahdomme muuttua. Affirmointi on ensimmäinen askel matkalla muutoksen. 

lauantain aamuhetki sohvalla

Elämän hyvät hetket tulevat melko yksinkertaisista asioista. Parasta tällä viikolla on varmasti olleet nää upeat keli ja kävely luonnossa. Sen takia lenkeistäkin on venynyt niin pitkiä. Luonnossa on ihana kävellä. Hengitellä raitista ilmaa, välillä meren tuoksua, välillä tuomen. Kunnella kun luonto taas on herännyt eloon. Puut on vihreitä, nurmi vihertää, linnut visertää, mehiläiset pörisee, lehmät ammuu laitumella.. Välillä on ollut pakko sulkea silmät ja hengittää oikein syvään ja vain kuunnella, aistia, nauttia. Niin tervetullut kesä pitkän talven jälkeen.

Ja parasta tottakai nauttia lapsen kanssa yhteisistä hetkistä. Ollaan käyty pari kertaa yhdessäkin pienellä lenkillä, shoppailemassa, sisustettu ja siivottu huonetta, venytelty, katsottu leffaa, käyty treeneissä ja peleissä, laitettu ruokaa yhdessä, käyty ulkonakin syömässä, katsottu lätkää. Paljon kivoja juttuja ja yhteistä aikaa. Myös siksi olen kiitollinen tästä työstä. Voin suunnitella omat aikatauluni. Lapsen kanssa vietetty aika on maksimoitu. Tykkään tosi tavallisista ja arkisista jutuista. Fiilistelen ruuanlaittoa tai meidän yhteisiä nauruja :D

Tässä taas yksi hyvä viikko ja hyvä viikonloppu, joka kaikessa hektisyydessään antaa virtaa tulevan viikon haasteisiin. Juurikaan en ole istunut alas tai levännyt, mutta sitä ehkä enemmän ensi viikolla. 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille. Muistetaan elää hetkessä ja nauttia niistä arjen kivoista asioista. Mä uskon siihen, että avain onnellisuuteen on itsensä hyväksyminen, positiivinen ajattelu ja itseensä uskominen. Uskon hyvyyteen ja siihen, että mikään asia ei tapahdu sattumalta. Hyvä tulee hyvän luo <3 Tietysti mietin välillä, että elämä ei ole reilua kun joka taholta ei näin vain asiat suju, mutta siitä huolimatta uskoa ja toivoa ei saa menettää. Elämä ei mene aina tasan. Just keep the faith!

"Uskonko siihen, että se mihin uskon, 

vaikuttaa elämääni enemmän kuin uskonkaan?" 

(kirjasta Uskonko - Tuominen, Heikkilä)