Sports Lady®

Sports Lady®

31.3.2012

Paleo -haasteeni loppuraportti


Minulle lankesi kuukauden mittainen haaste – noudattaa Paleo –ruokavalioitaLupasin olla teille rehellinen ja nyt tulee loppuraporttia.

Ensimmäisen kerran aiheesta keskustellessani totesin että minä en ikinä voisi luopua maitotuotteistaViljoista ehkä vielä mutten ikinä maitorahkasta.

Paleo dieettejä on erilaisia ja ne ovat saaneet innoituksensa varhaiskivikauden ihmisen ruokavaliostaPaleoliittinen kivikausi päättyi 10 000 vuotta sitten jääkauden päättyessäPaleoajan ihmisen ruokavalio oli keräilijä-metsästäjänMaanviljelystä ei vielä ollut.

Paleo dieeteissä kehoitetaan ruokkimaan geenejä niin että ne toimivat ”parhaalla mahdollisella tavalla”Geenit tarvitsevat tuhansia vuosia sopeutuakseen muutoksiinVoidaankin olettaa että kaikkien ihmisten geenit eivät kaikkialla ole vielä sopeutuneet viljan syömiseenTosin on poikkeuksiaMm persialaiset ovat hyvinkin sopeutuneet viljan syöntiin kun taas eskimot saattavat reagoida viljaan hyvinkin voimakkaastiOlemme siis erilaisia ja kaikille eivät samat asiat ole hyväksi.

Miten haasteeni eteni?

Ensimmäiset 5-7 päivää menivät loistavastiOlin pirtä ja elinvoimainen ja treeni kulki! Noudatin pilkun tarkasti ohjeita ei viljoja ei maitotuotteita ei palkokasveja  ei palautusjuomaa eikä heraprotskuaTreenit kulkivat hyvin ja palautusjuomaa en ottanut  kun se ei ollut sallittua (en tosin ottanut niitä keitettyjä kananmuniakaan tai tonnikalaa öljyssä mitä minulle oltiin neuvottu koska ajatus oli vastenmielinen). Kaikki meni kuitenkin hyvinSitten viikon jälkeen tuli ”krapula”Joka paikkaa särki ja oli aivan jyrän alle jäänyt oloMinua neuvottiin syömään enemmän ja söin ja ällöttiTaas mentiin neljä päivää kunnes tuli sama olotilaTämä  olotila oli vielä edellistä pahempiTällä kertaa särki joka paikkaa vielä enemmänPolvet sattuivat niin paljon että ihan itketti (aivan kuin lapsuuden kasvukivut) jalanpohjat särkivät niin että en pystynyt autolla ajamaan.

Yritin kuitenkin jatkaa (vakuuttelin itselleni että tämä on aivan normaalia ja nyt se rasva sitten palaa)Eräänä aamuna seisoin keittiössä ja tuijotin jääkaappiinSeisoin paikallani varmasti 5 minuuttiaPäätin edelleen jatkaa ja tein kauniin aamiaisen ja vuodatin tuntojani tänne teilleSain ihania ohjeita ja tsemppiä.

Seuraavana aamuna kananmunat tökkäsivät täysin ja tein tuorepuuronSekin tökkäsi ja jouduin heittämään sen roskiinOtin fitness muroja ja ne maistuivat taivaalliselleOli huono omatunto ja soimasin itseäni siitä että olin pettänyt lupaukseni ja kaikkien odotuksetEdeltävinä päivinä olin paljon miettinyt asiaa onko järkevää jatkaa kun tuntuu niin pahalta ja sattuuOlin tullut siihen tulokseen että typerää olisi jatkaa vain sen vuoksi mitä muut minulta odottavatJos en voi hyvin ja ruoka tökkii niin tyhmyyttä  olisi jatkaaSen jälkeen päätin että Paleo yritykseni saa loppuaViikonloppuna näiden parin viikon jälkeen söin Tahkolla pizzaa (pitkästä aikaa!)

Sanotaanko että muutama päivä haasteen jälkeen tuli syötyä niin paljon leipää että en muista ikinä syöneeniLeipää en ole koskaan karttanut vaan syönyt ehkä palan pari viikossaLomamatkoilla joka päivä mutta arkisin harvemminHaasteen jälkeen tuli muutenkin syötyä kaikkea sellaista mitä en ollut aikoihin syönyt karkkia pizzaa muroja hampurilaisateria munkkia just name itMuutaman päivän mässäyksen jälkeen palasin omaan ”turvalliseen ruokavaliooni” (tästä alempana lisää).

Paleossa on muutenkin muutama ”ongelma”On havaittu että paleo –urheilijat saavat normaalia vähemmän kalsiumiaKivikaudesta on myös sen verran aikaa (10 000 vuotta) että emme voi tietää siitä kaikkeaPaleoliittinen ruokavalio on ollut erilainen eri puolilla maapalloa (esimerkiksi Tyynenmeren saarilla kookos on ollut pääravinto siten siis tyydyttynyt rasva ja Pohjois-Afrikan paimentolaiset puolestaan joivat myös kamelinmaitoa jne)Ruoka oli villinä kasvanutta ja täysin jalostamatonta ja sen ravinteikkuus oli kokonaan toisella tasolla kuin nykyruuanEsim A ja D vitamiinin saanti luonnollisista lähteistä oli alkuperäiskansoilla moninkertaista nykyiseen verrattuna. Ja minkä kokoisia kivikauden ihmiset olivat? Mikä oli heidän keskimääräinen elinikänsä?

Oma mielipiteeni ja päätelmäni paleosta ja omasta yrityksestäni

Koska minun ei ole pakko noudattaa mitään mitä en halua noudattaa  ja en voi mitenkään huonosti pienestä määrästä viljoja ja maitotuotteita niin aion toistaiseksi syödä niin kuin hyvältä tuntuu eli

-       - mahdollisimman puhdasta ruokaa mahdollisuuksien mukaan
-       - kaurapuuroa marjoja ja raejuustoa aamuisin (kestosuosikkini vuodesta toiseen)
-       - riisiä/pastaa toisella aterialla kasvisten ja kalan/kanan kanssa
-       - rasvoja sopivasti (noin kolmasosa energiasta) mutta ei liikaa
-       - paljon marjoja ja vähän hedelmiä joskus kun tekee mieli
-       - maitorahkaa välipalaksi 

Mitä minä ajattelen ravitsemuksesta?

Ravitsemus on monipiippuinen juttu ja se on myös elämäntapaRuokavalio myös määrittelee identiteettimme eikä ole yhtä oikeaa tapaa syödä eikä yhtä oikeaa tahoa sanomaan mikä on oikein ja mikä väärinYhdelle sopii jokin tapa ja toiselle toinenRavitsemus ja  ruokavaliot otetaan välillä niin vakavasti ja tosissaan ja niihin suhtaudutaan tunteellaJoskus voisi melkein verrata niitä uskontoihinJokaiselle löytyy jossain vaiheessa  oma hyvä tapa syödä milloin voit hyvin ja olet hyvässä kunnossa. Ja siinä missä kunnioitamme toinen toistamme ja ihmisten erilaisuutta muutenkin niin meidän pitäisi kunnioittaa myös toisen tapaa syödä ja elää.

Minun mielestäni on turha ottaa asioita lopulta niin vakavastiElämästä pitää myös nauttia! Olen tämän kokeilun tuloksena vahvistanut kantaani siihen että kohtuus kaikessa ja minä en voi kieltää itseltäni loppuelämäksi pullaa tai irtokarkkejaRaakasuklaa ja mulperitoffee ovat mainoita ja terveellisiä herkkuja mutta kyllä niitä Makuunin irtsareitakin joskus on saatavaSinun pitää löytää tapa syödä jota voit noudattaa lopun elämääsi.

Tämän kokeilun myötä olen taas montaa kokemusta rikkaampi ja viisaampiSe kannatti ja opin paljon! Minulle tämä ei sovi mutta toiselle se taas on juuri se paras vaihtoehtoKokeilkaa erilaisia tyylejä syödä jos ette vielä omaanne ole löytäneet!

Kiitos ja anteeksi!

xoxo
Sports Lady 

8 kommenttia:

  1. Kiitos!! (Äläkä suotta anteeksi pyytele :))

    Olen aikuinen nainen ja kärsin jonkinasteisesta syömishäiriöstä; hoidettu on epätyypillistä ahmimista. Syön iloon, suruun, ahdistukseen, onneen ja palkitsemiseen. Olen karpannut, laskenut kaloreita, syönyt kaalisoppaa ja ateriankorvikkeita jne.. Mihin se on johtanut? Painoa on enemmän kuin koskaan ennen.. Olisinko itkenyt vai nauranut kun työpaikallani kollegani ilmoitti puhuvansa minulle jonain päivänä vähän rasvoista kun hän kerran näki minun syövän marjoja ja turkkilaista jogurttia, jep..

    Kirjoituksestani taisi hävitä pointti, mutta olen vihdoin saanut kuutioitua itselleni että ruoka on ravintoa ja ihan jees juttu. Se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle ja lainatakseni entisen työkaverini sanoja; jos minä nälkääni olisin syönyt en olisi tämän kokoinen. :)

    Joka vuosi julistetaan joulurauha, joukkoliikenteessä on julistettu matkarauha miksi emme julistaisi myös ruokarauhaa :)

    Terveisin, Kati

    VastaaPoista
  2. Moi Kati!

    Kiitos hyvästä kommentista! Ei se vain kaikilla olekaan niin helppoa ja yksinkertaista syömisten kanssa! Ja hienoa että olet löytänyt sen oman hyvän tavan! Kyllä ravitsemus useimmilla on koko elämänmittainen taistelu

    Tuo ruokarauhan julistaminen on loistava idea :) Voiko asiaa enään tuon paremmin sanoa!

    VastaaPoista
  3. Mullakin on ollut nuoruudessa bulimiaa/ahmimishäiriötä. Aikuistuttuani löysin tasapainon ja laihduin nykyiseen painooni.
    4 lapsen jälkeen se on edelleen sama.

    Olen myös sitä mieltä, että kohtuus kaikessa. Yritän nyt löytää itselle sopivan ruokavalion ja luulen, että päädyn 20/80 "metodiin" eli 80% ruokavaliosta on terveellistä ja loput 20% saan syödä epäterveellisesti. Minun heikkous on kaikki makea!

    Liikun paljon, joten tarvin myös hyviä hiilareita.

    Minäkin olen sitä mieltä, että jos joku karppaa tai on paleolla, hyvä hänelle, mut mulle ei kans sovi jokin totaaliruokavalio.

    VastaaPoista
  4. Hienoja ajatuksia! Ihanaa kun suhtaudut niin avarakatseisesti ruokailuun, se tosiaankin on saanut uskonnolliset mittakaavat monien elämässä. Itsekin valikoin ruokani hyvin kriittisesti, mutten ole silti onnistunut vähentämään painoani yhtään. Toisaalta onko se sitten mikään terveyden mittari?

    VastaaPoista
  5. Heippa Minni!

    Tuo 80 ja 20 kuulostaa hyvälle! Kyllä mäkin olen tosi makean perään ja tarvitsen myös hiilareita (tai en vain jaksa arjessa ja urheillessa)

    Lasten kanssa muutenkin se on koko ajan sellaista säätämistä että sohvalla ei kyllä tule löhöttyä :)

    VastaaPoista
  6. Moi Henrica!

    Kiitos :) Niinpä mikä se mittari sitten on? Mun mielestä tärkeintä on että itsellä on hyvä olo eikä sillä painollakaan ole niin merkitystä tai sillä miten ne lihakset sieltä erottuu

    Itsellä paino alkoi nousta kun aloin syödä "terveellistä/puhdasta" ruokaa ja kokeilla kaikkea uutta Liikaa energiaa - yksinkertainen yhtälö lopulta

    VastaaPoista
  7. Moi Henrica!

    Kiitos :) Niinpä mikä se mittari sitten on? Mun mielestä tärkeintä on että itsellä on hyvä olo eikä sillä painollakaan ole niin merkitystä tai sillä miten ne lihakset sieltä erottuu

    Itsellä paino alkoi nousta kun aloin syödä "terveellistä/puhdasta" ruokaa ja kokeilla kaikkea uutta Liikaa energiaa - yksinkertainen yhtälö lopulta

    VastaaPoista
  8. Jokaisen pitäisi löytää juuri itselleen toimiva elämäntapa niin ruokailujen kuin liikunnankin suhteen, jota pystyy ja voi noudattaa koko elämänsä. Ja itse sanoisin, että sanonta "merkitystä on sillä mitä syöt uudenvuoden ja joulun välillä, ei sillä mitä syöt joulun ja uuden vuoden välillä". Se että syö 80-90% hyvin antaa mahdollisuuden niihin huonompiinkin valintoihin.

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Totuus ravitsemusasioissa varmasti on, että se mikä on toiselle parasta, ei välttämättä itsellä toimi. Jokaisen on löydettävä oma toimiva ruokovalionsa. Liikafanaattisuus ei missään asiassa ole hyvästä, ei ruokavalioissakaan!

    VastaaPoista