Personal Trainer Hanna Antti-Poika

Personal Trainer Hanna Antti-Poika

24.2.2017

Friday thoughts



Ihanaa perjantaita kaikille! Tulin keskiviikkona reissusta, ja olipa ihana herätä omassa kodissa. Hyvät yöunet. Aamulla oma aamumehu ja aamupalat. Kyllä se arki vaan on parasta. Tahkolla meidän majoituksessa ei ollut aamiaista eikä ruuanlaittomahdollisuutta ja otimme aamupalan hotellilta. Viidentoista euron aamupalaa ei toiste kannata ottaa. Siellä oli lähinnä kaikkea syötäväksi kelpaamatonta. Puuroa löytyi ja sen kanssa pakastemarjoja. Myös keitettyjä munia ja vähän vihanneksia. Niiden tarjonta ei ollut kovin laaja. Kahvia oli ja soijamaitoa löytyi lehmänmaidon sijaan kun kävin pyytämässä. Smoothietakin löytyi, mutta siihen oli laitettu prosessoitua mehua (en käytä niitä) sekä jugurttia (en käytä maitotuotteitakaan..). 

Eli kyllä maistui ihanalle omat ruuat sitten kotona. Ei hotellin aamupalassa sinänsä mitään vikaa ollut, hienommissakin paikoissa on sama juttu. Ihan normaali aamupala. Tosin toisissa hotelleissa on huomoitu kuitenkin enemmän vaikkapa gluteenittomuus. Enemmän toivoisin paikoilta huomiota myös maidottomuuteen (kauramaitoa kahvin kanssa jne..) ja ruoka-aineiden laatuun. Hotelleista ei löydy oikein oman ruokavalion mukaista syötävää. Tarkoitus ei ole valittaa, mutta sama juttu on hotellien lisäksi huoltoasemilla. Ruokatarjonta nyt on mitä on. Sen vuoksi mulla on aina reissussa omat eväät (matkalle ja aamupalalle). Pitkästä aikaa en ottanut, olisi pitänyt. Ulkona syömisessä on vähän sama juttu. Kotona saa melkein parempaa ruokaa, joten sen vuoksi en syö lounastakaan koskaan juuri ulkona. Tietysti on ihanaa mennä joskus hyvin syömään vaikka illalla, mutta se että pääosin söisi ulkona.. Ehkä olen vain niin tottunut kotitekoiseen ruokaan :)


gluteenittomia kaurahiutaleita ja chiaa kauramaidossa maustettuna luomubanskulla ja ceylonin kanelilla sekä luomukahvia kauramaidolla...

noh.. ehkä mä sitten olen vain vaativa hotellin aamupalan asiakas?



Eilinen meni töissä ja loppuviikon lomailen vielä. Tänään oli jotenkin ihana herätä aamulla, vaikka heräsin kyllä turhan aikaisin. Hautajaisasiat ja muut käytännön asiat painavat mieltä, ja jotenkin ei saa sitten nukuttua. Käytännön asioita ja -järjestelyjä olen hoitanut lomallakin, toisiin hautajaisiin jotka myös ovat lähiaikoina en osallistu, mutta kävin hakemassa eilen adressin. Mielessä pyörivät kaikki asiat ja ajattelin pitkästä aikaa kokeilla meditaatiota. Tuntui, että  olin todella meditaation tarpeessa. Hiljentyminen ja keskittyminen vain siihen hetkeen on välillä tosi vaikeaa. Etenkin jos on stressiä tai huolta. Metsässä kävely puiden seassa toimii, mutta kotona se ei ole niin helppoa. Avanto toimii ja uiminen toimii.. Olen aikaisemminkin koittanut meditoida, mutta kotona se ei ole onnistunut kovin hyvin. Ajatus harhailee ja käsi hamuilee kalenteria tai puhelinta. Koti kun on samalla toimisto. Nyt kuitenkin KonMarituksen jälkeen rakastan mun kotia. Se on valkoinen, harmooninen, kodikas.. Laitoin kynttilät palamaan ja Spotifysta meditaatiomusiikkia (YouTubesta ja Spotifysta löytyy hyviä valmiita listoja esim hakusanoilla "meditation", "relaxation", "healing"). Lopulta sitä mielikin rauhoittui. Ei se ollutkaan niin vaikeaa kuin ennen.. Jouduin kyllä vähän aikaa laskemaan kymmeneen. Hassua miten mielestä vain yrittää väkisin tunkea läpi kaikkia mahdollisia juttuja, kun yrittää keskittyä..Venyttelin ja tein joogaliikkeitä vielä reilun puoli tuntia. Sen jälkeen olin kuin uudestisyntynyt olo. Kroppa oli aivan kankeana laskettelun jäljiltä, vaikka venyttelin jo eilen ja keskiviikkoiltanakin. Ehkä aikaisemmin pelkkä venyttely on toiminut vastaavassa tarkoituksessa, mutta kyllä tämän jälkeen sai mieli ja kroppa molemmat huoltoa ihan eri tavalla.

Kovin paljon ei ole henkisen puolen asioista tullut blogissa puhuttua. Ehkä olen pelännyt, että mut leimattaisiin hörhöksi tai business kärsisi. Kavereille olenkin sanonut, että oon tällainen "piilohörhö" tai "piilohippi". Toisaalta en tiedä miten hörhöä sen on, että myöntää oman herkkyytensä ja elää elämäänsä intuitioon luottaen ja arvostaa normaaleja yksinkertaisia asioita. Mun elämä on muuttunut todella paljon. Biletys ja shoppailu tai materialististen asioiden ihannointi on vaihtunut enemmän luonnossa liikkumiseen, venyttelyyn, avantouintiin, uintiin yleensä, hiljentymiseen, rentoutumiseen.. Joskus saatoin olla onnessani, että pääsen Kämppiin drinkille, nyt olen onnessani kun pääsen kalliolle nuuhkimaan merta ja hengittämään meri-ilmaa. Pinnalliset keskustelut puolituttujen kanssa ovat vaihtuneet henkeviin keskusteluihin hyvien ystävien ja läheisten kanssa.. Toki noita jälkimmäisiä on ollut ennenkin, mutta nyt on tullut ehkä avattua enemmän omia ajatuksia myös muille. Ja olen saattanut jopa yllättyä miten mahtava jonkun ystävän kanssa onkaan puhua. Ehkä tämä yllättyminen on tapahtunut puolin ja toisin. 


Viimeisen vuoden aikana olen ymmärtänyt myös rentoutumisen ja olemisen merkityksen. Tuntuu, että ihmiset kovasti suorittavat sitä vapaa-aikaansakin. Kun joskus pitäisi oikeasti vain olla. Vuoden alun ekassa postauksessa puhuin juuri siitä, miten viimeisen vuoden aikana olen tosi paljon jättänyt menemisiä väliin ja keskittynyt enemmän olemiseen ja rakkaiden ihmisten näkemiseen. Viimeisten neljän vuoden aikana, sen jälkeen kun oma äiti nukkui pois, ovat elämänarvot ja ajatukset menneet aivan uusiksi. Äitikin rakasti olla meren äärellä, kulkea luonnossa, hoitaa terveyttä luonnon jutuilla.. Tätä kaikkea viime vuosien muutosta voisin kai sanoa omaksi "henkiseksi poluksi". Enkä puhu henkisyydestä nyt uskontoon tai kirkkoon liittyen. Siitäkin "maritin" itseni loppuvuodesta pois. Koin, että se ei tuota minulle mitään iloa ja uskoa voi jokainen muutenkin mihin haluaa. Hyväntekeväisyyttä voi myös harjoittaa muutoinkin, kuin maksamalla kirkollisveroa. Yritän joka päivä auttaa muita ja olla kaikille ystävällinen. Ja lahjoittaa myös hyväntekeväisyyteen.


No, minkä takia tuli nyt näistä puhuttua sitten enemmän. Olen ehkä kokenut bloginkin kirjoittamisen vähän haasteelliseksi, kun katson sen alkuajan juttuja. Muutoksen kaari todella näkyy teksteissäkin, ehkä se saa jatkua. Vaikka jossain vaiheessa myös mietin ihan sitäkin, että aloitan koko bloginkin aivan alusta. Puhtaalta pöydältä. Toisaalta se on elettyä elämää ja osa minua. Tärkeää on ehkä tiedostaa muuttuneensa itse ja se on ollut myös ihana kuulla läheisiltä ystäviltäkin. No samat jututhan täällä kyllä jatkuvat. Reseptit, treenivinkit ja muut.. Mutta ehkä oma ajatusmaailma on muuttunut aika paljon monista asioista. Olen siitä tosi iloinen. Kaikkeen oli varmasti alkuna alanvaihto, josta vähitellen sitten olen kulkenut eteenpäin näiden seitsemän vuoden aikana ja matkan varrella oppinut uusia asioita ja tavannut upeita ihmisiä. Aivan erilaisia mihin olisin törmännyt toimistomaailmassa (ja ihaniin ihmisiin mä sielläkin törmäsin silloin aikoinaan!).

Aurinkoista päivää kaikille! Aamupalat on nyt kirjoitellessa sulateltu. Aurinko paistaa ja metsä ja joenvarsimaisemat kutsuu lenkille!

22.2.2017

Terkkuja Tahkolta



Porista matka jatkui maanantaina Tahkolle. Oli melkoinen ajomatka, ja tietysti heti perille päästessä piti saada monot jalkaan ja päästä mäkeen. Ehdinkin laskea kolmisen tuntia.



Mäkeen oli aivan mahtava päästä pitkästä aikaa ja vauhtikin kiihtyi ja Mustapekkakin piti laskea vaikka se ei ollut valaistu. Muut kivat rinteet olivat kiinni, en ymmärrä miksi Panoraman tuolihissi suljetaan neljältä.. Tai ymmärrän, mutta tylsää se on kun ei sinne päässyt. Eli piti eka ilta mennä eturinteitä. Huonostihan siellä Mustapekassa sitten meinasi käydä, kun ei pimeässä nähnyt kaikkia lumikasautumia ja liukkaita kohtia. Oikea jalka lipesi liukkaalla ihan kunnolla alas kovassa vauhdissa. Varsinainen spagaati, josta myös vauhdissa korjasin itseni kokoon ja jatkoin matkaa kaatumatta. Vähän juili tuo sisäreisi. Olisi varmasti revähtänyt, jos venyttelypuoli ei olisi ollut kunnossa. Meidän "vanhojen" ihmisten ongelma on se, että ei venytellä ja päästellään menemään täysillä, niin kuin aina ennenkin. Sitten sitä saattaa jotain sattua, ja usein tarinalla ei ole niin onnellinen loppu. Eli taas hyvä esimerkki siitä, että kannattaa venytellä säännöllisesti! Säästyt monilta loukkaantumisilta.



Toisena laskupäivänä tuli laskettua kuutisen tuntia ja oli se vaan niin mahtavaa taas. Hiihtolomalla Tahko on rauhallinen, kun aikuisten biletys puuttuu. Ei mulla mitään sitäkää vastaan ole, mutta rauhallisesti tällä kertaa. 



Tänään kerkesin vielä rinteeseen aamupäivällä, ja sitten pitikin lähteä ajamaan kohti Helsinkiä. Huomenna vähän töitä ja sitten lomailua vielä muutama päivä. Ihanaa hiihtolomaa kaikille. Olkaa varovaisia ja muistakaa se venyttely!

20.2.2017

Hiihtolomaa


Hiihtoloma alkoi Porista lauantaina. Kotikaupungissa on aina ihana käydä ja nähdä rakkaita ihmisiä. Ja teatterissa toki aina on käytävä. Tällä kertaa vuorossa oli Tuntematon Sotilas. Mihin Porissa sitten muuten on pakko päästä..? Kirjurin lenkki on tehtävä, vaikka vesisateessa. Tällä kertaa ehdin myös Reposaareen, Kalloon ja Yyteriinkin käymään. Ne ovat rakkaita paikkoja.








Kiitos taas ihana Pori! Toivottavasti pian uudestaan :)

17.2.2017

Friday mood


Sosiaalisessa mediassa on helppo pitää somehiljaisuutta aina kun siltä tuntuu. Blogin kanssa on hiljaiseloa nyt ollut koko viikko ja ennen tiistaitakin on ollut hiljaisempaa. Sen suhteen on ollut vähän huono omatunto. Täällä kuitenkin ollaan ja tahti tulee jossain vaiheessa taas tihentymään ja palaamaan normaaliksi. Ajattelin tulla kertomaan. Nyt ei vain ole ollut energiaa suunnata ajatuksia "normaaliin" arkeen. Parin viikon sisällä olemme kokeneet kahden todella rakkaan ja läheisen ihmisen poismenon. Suru on niin suuri, että on vaikeaa ja rankkaa keskittyä nyt muuhun kuin läheisiin ihmisiin ja suruun/ikävään ja hoidettaviin asioihin. En ole luonteeltani koskaan ollut sellainen, että käsittelisin tällaisia asioita somessa. En facebookissa, en blogissakaan. Elämä tottakai jatkuu ja surun ja käytännön järjestelyjen keskellä on hoidettava myös työt ja arki. Tai jossain vaiheessa palattava siihen arkeen vähitellen. Ja arki ja liikunta ja harrastukset myös auttavat. Olen kiitollinen ihanista ja rakkaista ystävistä jotka ovat surun keskellä tukena. Ja myös ymmärtäväisistä asiakkaistani, joiden kanssa on nyt treenejä tällä viikolla jouduttu vähän siirtelemään. 

Huomenna alkaa pieni suunniteltu talviloma, torstaina taas töihin. Tänään arkea ilostutti jalkapallojunioripojille vetämäni Method Putkisto venyttely. Pojat, heidän vanhempansa ja valmentajat starttasivat viikonloppuun puolentoista tunnin dynaamisella syvävenyttelyllä. Huippu meininki ja on ilo saada auttaa joukkuetta tällä osa-alueella. 

Vielä lopuksi.. Niin kuin ystävänpäivän postauksessakin jo tuli todettua, ystäviä ja läheisiä pitää muistaa arjessakin, ei vain ystävänpäivänä. Koskaan ei voi tietää milloin on viimeinen kerta jonkun ihmisen kanssa. Nukkumaan ei saa koskaan mennä vihaisena ja on muistettava sanoa ihmisille kuinka tärkeitä ja rakkaita he ovat. Hyvä tulee aina hyvän luo. Maailmassa nykyään on liian vähän pyytetöntä auttamista. Sitä kuitenkin moni lähipiiristäsikin varmasti tarvitsee ja on kiitollinen kaikeasta saamastaan avusta ja ystävyydestä. Ihmisillä on kiire, ei ehditä ehkä välittämään. Mitä jos sille välittämiselle ja auttamiselle vain järjestäisi enemmän aikaa? 

Love
Hanna